Nyt kun minut on hukutettu jäätävään veteen, kuolin. Kuolin vaikka anoin saavani elää. Ruumiini jäätyi pohjassa. Sitten he tulivat, he jotka kiskoivat sen onnettoman sielun ylös pintaan. Lämmittivät sanoillaan sulaksi ja heräsin eloon.
Yskiessäni vettä pois he toivat eteeni elämäni kirjan. Luin aukeamaa joka oli edessäni. Itkin kaikkien kauniiden hetkien tähden. Olisin voinut repiä käteni irti pelkästä vihasta nähdessäni ne kaikki kamalat kohdat jotka halusin pois.
Sen sijaan löysin mieleni pimeydestä paremman tavan alkaa korjaamaan haavoja. käänsin sivua eteenpäin. Nyt näin edessäni tyhjän aukeaman. Se oli kaunista katsottavaa. Aloitan siitä, palaan henkiin ja aloitan nyt siitä. uudelta sivulta, puhtaalta paperilta. Kaikki mikä jäi edelliselle aukeamalle saa pysyä siellä. Tuon tälle sivulle vain ne jotka sen ansaitsevat. He jotka ovat silmissä ystäviäni, rakkaimpiani.
Eivät kaikki edes tiedä miten arvokkaita ovat minulle.
Heidän sanoistaan ja teoistaan pystyn taas hengittämään puhdasta ilmaa.
Kiitos!
Pelastitte minut!
Rakastan sua<3 t. pikkusiskosi
VastaaPoista