Hyvät päätökset voi tehdä heti.

Nyt kun minut on hukutettu jäätävään veteen, kuolin. Kuolin vaikka anoin saavani elää. Ruumiini jäätyi pohjassa. Sitten he tulivat, he jotka kiskoivat sen onnettoman sielun ylös pintaan. Lämmittivät sanoillaan sulaksi ja heräsin eloon.
Yskiessäni vettä pois he toivat eteeni elämäni kirjan. Luin aukeamaa joka oli edessäni. Itkin kaikkien kauniiden hetkien tähden. Olisin voinut repiä käteni irti pelkästä vihasta nähdessäni ne kaikki kamalat kohdat jotka halusin pois.
Sen sijaan löysin mieleni pimeydestä paremman tavan alkaa korjaamaan haavoja. käänsin sivua eteenpäin. Nyt näin edessäni tyhjän aukeaman. Se oli kaunista katsottavaa. Aloitan siitä, palaan henkiin ja aloitan nyt siitä. uudelta sivulta, puhtaalta paperilta. Kaikki mikä jäi edelliselle aukeamalle saa pysyä siellä. Tuon tälle sivulle vain ne jotka sen ansaitsevat. He jotka ovat silmissä ystäviäni, rakkaimpiani.
Eivät kaikki edes tiedä miten arvokkaita ovat minulle.
Heidän sanoistaan ja teoistaan pystyn taas hengittämään puhdasta ilmaa.
Kiitos!
Pelastitte minut!

Forgiveness is dead!

Haluan että te keikki vierailette tässä blogissa: http://kauniinsekavaa.blogspot.com ja luette tekstin joka on päivätty tiistaille 2.8. 11

 Tämä kyseinen teksti osui suoraan sydämmeen, sieluun ja tähän hetkeen.

Harmi vain että minua ei uskottu, minulla ei ollut yhtä onnellista loppua kuin hänellä.

Satutin itseni pahasti. Todella pahasti. 

Ja syy siihen on, ei niin kaukana menneisyydessä ja minussa... Nyt tämä sama tilanne löysi minut uudelleen.  Silloin menneisyydessä oli tämä aivan sama kuvio kun on nytkin, paitsi silloin minä olin pahaihminen, nyt olen hänen uhrinsa. Miksei se ihminen jota silloin satutin oikeasti repinyt päätäni irti ja ripustanut kattotuulettimeen.

Nyt sanon sen: Olisin ansainnut sen! 

Ja nyt ilmoitan sen: Minä en ole yhtä armollinen!

kuitenkin tästä hetkestä jossa näen itseni uhrina, en täysin viattomana, mutta urina silti, opin ehkä jotain. ehkä sen että olen itsekäs paskiainan, ehkä sen että kaveri ei merkitse mitään, ystävä on ystävä. tai sitten sen että anteeksianto ei ole niin arvostettu asia kuin joku sen siinä roskapaperi kirjassa jota myös raamatuksi kutsumme, kuvaili.

En sano vieläkään että olisin syytön, sitä en todellakaan ole, mutta tähän tuskaan joka velloo sisälläni olen täysin syytön. Tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälleni, eivätkä jalat kanna niin että voisin juosta pois alta. On kuin hukkuisi kylmäään veteen eikä kukaan tule pelastamaan. 

Kuka tahansa saattaa tietää miltä tuntuu istua kotona tekemättä mitään kun sinua tarvittaisiin. Tai odottaa tärkeää tietoa joka voi murskata elämäsi. Tai se kun suurin rakkauden tunteesi revitään rinnasta irti ja heitetään roviolle.

En löydä tekstilleni pointtia enkä punaista lankaa. Olen riekaleina.

Minusta revittiin juuri suuri pala pois ja he tanssivat sen ympärillä, nauttien toisistaan.