say can you see my eyes?

Voiko sitä sen selvemmin enää sanoa?
 Jos vaatteet oli Maukan aatteet niin hiukset on mun!

Flowing Art

Rakkaan Ramoona siskoseni hiukset ovat ehdottomasti vuoteni mestariteos, vaikka niihin hyvin yksinkertainen väri tehtiinki. Se hymy jonka näin systerin kasvoilla kun hiukset olivat valmiit... Oli hyvin sanoin kuvaamaton. <3

Tässä alkaa operaatio Anniina.... oli se pitkä ja pirun musta..

Ylimääräiset pituudet pois ja vaalennus pesua niin pirusti... piti sitä vähän aikaa jynssätä että päästiin tähän.

Tummahan se vieläkin on mutta ei musta.. Oikeastaan ihan ku viiniä valuisi päästä.
Alas jäi vähän kirkkaampaa punasta vanhojen värien takia, mutta hyvä niin, tuli tosi kaunis liukuväri efekti.

tuli lyhyt ja tyttö.. noei piru ku nainen! yksi vuoden suuritöisimmsitä ja tyylikkäimmistä lopputuloksista.

Kysy mitä tässä on tehty? vaalennusväri ja permanentti!
Pikku Sarani sai ihanan villin ja vapaan hippitytön lookin rennoilla kiharoilla.
ja jos nyt voit väittää ettei permanentti ole cool olet ääliö sillä tämä tyttö on kaunsi ja kiharast sopivat  hänelle paremmni kuin nyrkki silmään. Oot Sara ihana pikku hippiäiseni!

Tiina Oli vuoteni rokkitukka! <3 Ah mikään ei ole ihanampaa kun ne jotka ovat rohkeita ja avoimia uudelle. Tiina! Kiitos kaunis, että sain tämän laikata vaikka siinä jouduit vähän odottamaan :)

Kiitän kaikkia jotka usklatautuivat saksieni uhriksi vuonna 2011!  

Tämä on se mitä teen, se mitä rakastan. Tämä on mun taidetta!

NOT-AGAIN!

Hyvä ruoka on hyvä ruoka

Joskus asiat vain sattuvat olemaan huonosti, jotkut asiat ovat huonosti aina. Itseasiassa päivä hyvää oloa on vain suuri poikkeus tiukkaan sääntöön. Olkoon! Tänään on jouluaatto, vaikei maassa ole lunta ja kärsin vuosituhannen kovimmasta flunssasta. Olkoon asiat vituilleen! Tänään on silti se päivä kun asioitta on hyvää. usko tai älä, tässä päivässä on taikaa. Ihan kaikille, myös niille teineille jotka eilen huusivat: "Mutsi pilaa mun elämän!" Tänään sanon kaikille tunkekaa se vittu päähän ja tajutkaa että tänään on hyvä päivä, tänään saa ihan luvan kanssa olla mukava. Saa ajatella kuin aikuiset saa hymyillä ja sanoa ole hyvä ja kiitos. Tänään saa olla lapsi ja repiä pakettien kääreitä auki. Tänään et saa olla kusipää et saa olla se joka vetää kaikkien muiden mielen maahan, vain siksi ettet osaa arvostaa sitä mitä siinä vierellä on. Onko sillä sitten niin väliä jos se mutsi pilaa elämän? Hän sentään laittoi ruoan pöytään. Ei väliä onko se saarioisten makaronilaatikko vai 10 kg kinkku. Laittoi silti ja kutsui sinut syömään. Ole hyvä ja arvosta sitä!

Tässä on mun joulun kohokohta. 

Tää kalenteri no tehty kun mä olin ihan pieni, mahdoinko osata ees kävellä. Äiti teki tän mulle, tulitikkurasioista ja vanhasta tapetista. Ja tässä on ehkä yks kalleimmista aarteista minkä omistan. Ne rasiat on jo vähän vääntynyt ja alareuna on rytyssä, mut hienompaa kalenteria en vois omistaa. Mä olen aikuinen ihminen, mutta joulua en pysty odottaman ilman tätä. 

Joulussa ei oo mulle mitään uskonnollista ei jeesuksia, jumalia tai enkeleitä. Paskaa sellaset! En usko! En luota enkä mitää muutakaa mikä tollasiin juttuihin liittyy. Silti oon kohta jo 20 vuotta pystyny juhlimaan joulua ihan hyvin ja hyvällä mielellä. Mitä nyt joululaulut ottaa päähän ja joulukoristeet alkaa tympiä jo 15. päivä. Mutta menkööt noikin jutut jos se kerran muita miellyttää. 

Suosittelen ihan teillekin ihmisille jotka pyöritätte tai luulette pyörittävänne maailmaa oman napanne ympärillä: antakaa joskus olla! Olkaa ihan vain mieliksi jollekin toiselle.

Mulla ei oo menny elämä viime aikoina ihan pilven päällä kävellen. Sen seurauksena oon ollu ahdistunut ja masentunut. kukaan ei ymmärtänyt tai edes tiennyt. kaikki oli muiden vika, vaikka sen syyttelyn yritin hienosti naamioida. Enkä aina edes tajunnut syytttäväni muita. Oma ahdinkoni purkautui muihin, agressiivisesti. Osan sanoa pahsti ja käytin niitä pahoja sanoja vain pahaan. Tarkoitus oli satuttaa kaikkia muita. Jos minulla on huono olo niin olkoon sitten kaikilla muillakin. Näin mä ajattelin. Nyt ajattelen että helvetin tyhmää ja epäreilua, mutta minkäs sille silloin voi kun joutuu yksin kamppailemaan tuollaisen kanssa. vaikka sitä hakikin apua, sitä ei saanut. ja kun en ollut tarpeeksi sinnikäs hakemaan sitä uudestaan jostain muualta, sain siitä myös ite kärsiä. 

Oikein hyvää terapiaa on ollut se kun isä ajoi vanhaa videokuvaa digitaaliseen muotoon.. kun näkee itsensä nauramassa kun joku heittää peiton päälle ja sanoo buu. sitä jakso jatkaa vaikka tunnin, ja pää edellä oli yritettävä sängyltä alas, mut joku piti huolen ettet putoa.  Tulipa huomatua et sitä pikkusta tyttöä rakastetttiin yli kaiken, ja tossa kun istuu joulupöydässä nyt vajaa 20 vuotta myöhemmin... sitä tyttöä rakastetaan ihan yhtä paljon. 

Nyt en joista tuntuu et elämä potkii päähän: olkaa ystävällisiä ja potkastaa sitä elämää takasin pari kertaa oikein kunnolla ja toivottakaa se takaisin parin päivän päästä. Tässä maailmassa ikävä tosiasia on se että sun elämän ohjaksissä on vain yks ihminen, mahdatko tietää kuka se on?

Oikein hyvää joulua kaikille!

1 Mississippi, 2 Mississippi, 3 Mississippi....

Onhan se ihan jees kun on tunnin koulupäivä, mutta matkat.....
Istun bussissa, yhtäkkiä iskee ajatus että tää matka on kestänyt jo ikuisuuden, eikä olla kun puolessa välissä. Ihan kuin olisin istunut bussissa 2,5 tuntia. Kanssamatkustajat olivat ehtineet vaihtua jo kahteen otteeseen... Kun vihdoin ja viimein ikuisuuden odottmisen jälkeen pääset pois löydät itsesi täysin tyhjästä paikasta. Olen siinä Turun vilkkaimman kadun varrella, mutta en näe tai kuule mitään enkä ketään.. aikaa siitä kun hyppäsin bussiin on kulunut 25 minuuttia.

...sama matka odottaa kotiiin päin...

Siinä ehti oikein mukavasti käymään läpi koko elämän suuret kysymykset ja keksimään niihin vastauksetkin... ja vielä puolet matkasta jäljellä...

Tekimieli painaa stoppia hypätä ulos ja huutaa!

Viideltä saunaan ja Kuudelta putkaan...

Elämä on ihanaa....
Jatkuva vitutus, Ärsyttää niin pljon että tekee mieli repiä tuntemattomilta päitä irti ja potkia roskiksia. Ruoka ei maistu. Uni ei tule. Mikään ei ole kivaa eikä mistään tule hyvä mieli.
...Perus arkipäivä.
Viikonloppuna sama kaava, alkoholilla lantrattuna ja hyvänä päivänä voi hetken olla kaikki ihan hyvin murun vieressä, mutta siihen se sitten jäi.

Ai miten niin "Onko mulla kaikki hyvin?" No totta hemmetissä on!

Up & Down

Miten sitä pitäisi jaksaa elää vuoristoradassa? Alussa mennään ensimmäinen korkea mäki ylös ja pysähdytää nhetkeksi sinne. Siellä kaikki on hetken hyvin, kaikki on juuri niinkuin pitää. Alussa se on jännittävää ja kivaa. Sitten alamäessä ottaa aina vatsanpohjasta niin että tekee mieli oksentaa. Vuoristoradassa istutaan yksi kierros ja hypätään pois. Sitten on saanut tarpeekseen.

Entäs kun kukaan ei tule nostamaan pois sieltä vaunusta? Sinne jäät ja lähdet uudelle kierrokselle. ja toiselle. Vielä seuraavalle. Ja seuraavalle...

Kukaan ei tule nostamaan sinua pois. Vaikka pääsi on aivan pyörällä aivan liian pitkään kestäneestä kyydistä.
Tietääköhän kukaan että istut edelleen siellä vaunussa?
Tulkaa auttamaan pois!

Hyvät päätökset voi tehdä heti.

Nyt kun minut on hukutettu jäätävään veteen, kuolin. Kuolin vaikka anoin saavani elää. Ruumiini jäätyi pohjassa. Sitten he tulivat, he jotka kiskoivat sen onnettoman sielun ylös pintaan. Lämmittivät sanoillaan sulaksi ja heräsin eloon.
Yskiessäni vettä pois he toivat eteeni elämäni kirjan. Luin aukeamaa joka oli edessäni. Itkin kaikkien kauniiden hetkien tähden. Olisin voinut repiä käteni irti pelkästä vihasta nähdessäni ne kaikki kamalat kohdat jotka halusin pois.
Sen sijaan löysin mieleni pimeydestä paremman tavan alkaa korjaamaan haavoja. käänsin sivua eteenpäin. Nyt näin edessäni tyhjän aukeaman. Se oli kaunista katsottavaa. Aloitan siitä, palaan henkiin ja aloitan nyt siitä. uudelta sivulta, puhtaalta paperilta. Kaikki mikä jäi edelliselle aukeamalle saa pysyä siellä. Tuon tälle sivulle vain ne jotka sen ansaitsevat. He jotka ovat silmissä ystäviäni, rakkaimpiani.
Eivät kaikki edes tiedä miten arvokkaita ovat minulle.
Heidän sanoistaan ja teoistaan pystyn taas hengittämään puhdasta ilmaa.
Kiitos!
Pelastitte minut!

Forgiveness is dead!

Haluan että te keikki vierailette tässä blogissa: http://kauniinsekavaa.blogspot.com ja luette tekstin joka on päivätty tiistaille 2.8. 11

 Tämä kyseinen teksti osui suoraan sydämmeen, sieluun ja tähän hetkeen.

Harmi vain että minua ei uskottu, minulla ei ollut yhtä onnellista loppua kuin hänellä.

Satutin itseni pahasti. Todella pahasti. 

Ja syy siihen on, ei niin kaukana menneisyydessä ja minussa... Nyt tämä sama tilanne löysi minut uudelleen.  Silloin menneisyydessä oli tämä aivan sama kuvio kun on nytkin, paitsi silloin minä olin pahaihminen, nyt olen hänen uhrinsa. Miksei se ihminen jota silloin satutin oikeasti repinyt päätäni irti ja ripustanut kattotuulettimeen.

Nyt sanon sen: Olisin ansainnut sen! 

Ja nyt ilmoitan sen: Minä en ole yhtä armollinen!

kuitenkin tästä hetkestä jossa näen itseni uhrina, en täysin viattomana, mutta urina silti, opin ehkä jotain. ehkä sen että olen itsekäs paskiainan, ehkä sen että kaveri ei merkitse mitään, ystävä on ystävä. tai sitten sen että anteeksianto ei ole niin arvostettu asia kuin joku sen siinä roskapaperi kirjassa jota myös raamatuksi kutsumme, kuvaili.

En sano vieläkään että olisin syytön, sitä en todellakaan ole, mutta tähän tuskaan joka velloo sisälläni olen täysin syytön. Tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälleni, eivätkä jalat kanna niin että voisin juosta pois alta. On kuin hukkuisi kylmäään veteen eikä kukaan tule pelastamaan. 

Kuka tahansa saattaa tietää miltä tuntuu istua kotona tekemättä mitään kun sinua tarvittaisiin. Tai odottaa tärkeää tietoa joka voi murskata elämäsi. Tai se kun suurin rakkauden tunteesi revitään rinnasta irti ja heitetään roviolle.

En löydä tekstilleni pointtia enkä punaista lankaa. Olen riekaleina.

Minusta revittiin juuri suuri pala pois ja he tanssivat sen ympärillä, nauttien toisistaan.

Rauha ja Rakkaus

Tämä päivä on täydellinen. Aurinko paistaa. Tuulee lujaa, mutta lämpimästi. Tässä bussissa istuessa ei tarvitse tehdä kaikkia pyhäinpäivän liikkeitä että kuumuudelta pystyisi hengittämään. 

Tässä on täysin sopiva.

     Mälikkälän neste näyttää autiolta. Kieltämättä liikennettäkin on melko vähän. Jos en tietäisi voisin luulla ulkona olevan kylmä. Missäköhän kaikki ovat? 

     Valtava naislauma hyppää kyytiin. Nauravat niin että raikuu, mihinköhän menossa? En tiedä mutta he viettävät varmasti ihanan päivän. 

     Streetbar95'kin näyttää olevan tyhjä. Siellä voisi joskus käydä. Ei sitä tiedä millaisia tarinoita niillä vuodesta toiseen kukkivilla pubiruusuilla olisi kerrottavana elämästä. 

     Tämän kaiken monumenttirakentamisen keskellä Tuomiokirkko torni kohoaa, koko kaupungin omistaen, Aninkaistensillan takaa kaiken yläpuolelle. Ihan kuin se vahtisi meitä, huokaisisi syvään ja toteaisi:

-tänään on hyvä ja kaunis päivä.

     Ihan pieni hetki vielä tässä niin pääsen hengittämään kauppatorin ei niin raikasta ilmaa. Haistamaan kaupungin kiireen ja kirpeyden. 

     Voisin vallata itselleni pienen palan rauhallisuutta jokirannan nurmikolta ja nauttia omasta kiireettömästä Sunnuntaistani.

Jos tervehdin nyt, kuuluuko lopussa hyvästellä?

Sen mitä minä näen, tunnen, koen, ajattelen... Sen kaiken voi kyseenalaistaa kaikki muut paitsi minä itse. Miksi itse tekisin sen? Se tarkoittaisi etten luottaisi itseeni. Kun ei luota itseensä, kaikki ei voi olla hyvin. Jokaisella pitäisi olla joku, johon luottaa kaikkein salaisimmat ajatuksensa ja herkimmät tunteensa. Minä itse olen paras piilopaikka niille. Jos en luottaisi niitä salaisuuksia itselleni, olisin itselleni turha. Mitä minä minulla tekisin? Se tarkoittaisi etten rakastaisi itseäni. Jos en minä itse niin kuka sitten? En voisi koskaan olla varma, että joku rakastaa minua yhtä ehdottomasti kuin minä itseäni. En tarkoita kovaa ja ylpeää itserakkautta, vaan sitä kun luottaa ja on valmis tekemään mitä vain rakastamansa asian eteen.

Ja vasta sitten kun rakastaa itseään sellaisena kuin on, voi rakastaa jotakuta toista sellaisena kuin hän on.

Tälläisellä mietteellä avaan blogini, jolla ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Sen tarkoitus ei ole muuttaa kenenkään elämää. En lupaa olla oikein ahkera päivittäjä. Kirjoitan kun olen mielestäni oivaltanut jotain hienoa ja niin tärkeää että kaikkien tulisi se kuulla ...Tai ehkä kun olen vakavasti sitä mieltä että sisäinen raivoni pitää purkaa piiloherjausten täyttämäksi tekstiksi. Tämänkin olisin voinut sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi: "Hei olen Laura! Kirjoitan kerran kesässä omaksi ilokseni."