Rauha ja Rakkaus

Tämä päivä on täydellinen. Aurinko paistaa. Tuulee lujaa, mutta lämpimästi. Tässä bussissa istuessa ei tarvitse tehdä kaikkia pyhäinpäivän liikkeitä että kuumuudelta pystyisi hengittämään. 

Tässä on täysin sopiva.

     Mälikkälän neste näyttää autiolta. Kieltämättä liikennettäkin on melko vähän. Jos en tietäisi voisin luulla ulkona olevan kylmä. Missäköhän kaikki ovat? 

     Valtava naislauma hyppää kyytiin. Nauravat niin että raikuu, mihinköhän menossa? En tiedä mutta he viettävät varmasti ihanan päivän. 

     Streetbar95'kin näyttää olevan tyhjä. Siellä voisi joskus käydä. Ei sitä tiedä millaisia tarinoita niillä vuodesta toiseen kukkivilla pubiruusuilla olisi kerrottavana elämästä. 

     Tämän kaiken monumenttirakentamisen keskellä Tuomiokirkko torni kohoaa, koko kaupungin omistaen, Aninkaistensillan takaa kaiken yläpuolelle. Ihan kuin se vahtisi meitä, huokaisisi syvään ja toteaisi:

-tänään on hyvä ja kaunis päivä.

     Ihan pieni hetki vielä tässä niin pääsen hengittämään kauppatorin ei niin raikasta ilmaa. Haistamaan kaupungin kiireen ja kirpeyden. 

     Voisin vallata itselleni pienen palan rauhallisuutta jokirannan nurmikolta ja nauttia omasta kiireettömästä Sunnuntaistani.

Jos tervehdin nyt, kuuluuko lopussa hyvästellä?

Sen mitä minä näen, tunnen, koen, ajattelen... Sen kaiken voi kyseenalaistaa kaikki muut paitsi minä itse. Miksi itse tekisin sen? Se tarkoittaisi etten luottaisi itseeni. Kun ei luota itseensä, kaikki ei voi olla hyvin. Jokaisella pitäisi olla joku, johon luottaa kaikkein salaisimmat ajatuksensa ja herkimmät tunteensa. Minä itse olen paras piilopaikka niille. Jos en luottaisi niitä salaisuuksia itselleni, olisin itselleni turha. Mitä minä minulla tekisin? Se tarkoittaisi etten rakastaisi itseäni. Jos en minä itse niin kuka sitten? En voisi koskaan olla varma, että joku rakastaa minua yhtä ehdottomasti kuin minä itseäni. En tarkoita kovaa ja ylpeää itserakkautta, vaan sitä kun luottaa ja on valmis tekemään mitä vain rakastamansa asian eteen.

Ja vasta sitten kun rakastaa itseään sellaisena kuin on, voi rakastaa jotakuta toista sellaisena kuin hän on.

Tälläisellä mietteellä avaan blogini, jolla ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Sen tarkoitus ei ole muuttaa kenenkään elämää. En lupaa olla oikein ahkera päivittäjä. Kirjoitan kun olen mielestäni oivaltanut jotain hienoa ja niin tärkeää että kaikkien tulisi se kuulla ...Tai ehkä kun olen vakavasti sitä mieltä että sisäinen raivoni pitää purkaa piiloherjausten täyttämäksi tekstiksi. Tämänkin olisin voinut sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi: "Hei olen Laura! Kirjoitan kerran kesässä omaksi ilokseni."