Sen mitä minä näen, tunnen, koen, ajattelen... Sen kaiken voi kyseenalaistaa kaikki muut paitsi minä itse. Miksi itse tekisin sen? Se tarkoittaisi etten luottaisi itseeni. Kun ei luota itseensä, kaikki ei voi olla hyvin. Jokaisella pitäisi olla joku, johon luottaa kaikkein salaisimmat ajatuksensa ja herkimmät tunteensa. Minä itse olen paras piilopaikka niille. Jos en luottaisi niitä salaisuuksia itselleni, olisin itselleni turha. Mitä minä minulla tekisin? Se tarkoittaisi etten rakastaisi itseäni. Jos en minä itse niin kuka sitten? En voisi koskaan olla varma, että joku rakastaa minua yhtä ehdottomasti kuin minä itseäni. En tarkoita kovaa ja ylpeää itserakkautta, vaan sitä kun luottaa ja on valmis tekemään mitä vain rakastamansa asian eteen.
Ja vasta sitten kun rakastaa itseään sellaisena kuin on, voi rakastaa jotakuta toista sellaisena kuin hän on.
Tälläisellä mietteellä avaan blogini, jolla ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Sen tarkoitus ei ole muuttaa kenenkään elämää. En lupaa olla oikein ahkera päivittäjä. Kirjoitan kun olen mielestäni oivaltanut jotain hienoa ja niin tärkeää että kaikkien tulisi se kuulla ...Tai ehkä kun olen vakavasti sitä mieltä että sisäinen raivoni pitää purkaa piiloherjausten täyttämäksi tekstiksi. Tämänkin olisin voinut sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi: "Hei olen Laura! Kirjoitan kerran kesässä omaksi ilokseni."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti